Maan vetovoima on meille haaste tasapainon hallinnassa. Tasapainoisessa asennossa kehon
painopiste – kutsutaan myös massakeskipisteeksi – on tukipinnan päällä. Kun seisomme jalat rinnakkain, painopiste on jalkapohjista alustaan muodostuvan tukipinnan päällä. Mitä leveämmässä haara-asennossa jalat ovat, sitä laajempi on tukipinta ja tasapainon hallinta on varmempaa. Vastaavasti tukipinta kapenee, kun seisoma-asennossa jalat laitetaan peräkkäin (tandem-seisonta), ja pienenee vielä enemmän, kun seisomme vain yhdellä jalalla.
Tukipinnan kaventaminen tai pienentäminen siis vaikeuttaa tasapainon hallintaa ja jalkojen asennoilla on
vaikutusta tasapainoon. Niinpä tasapainotesteissä näitä jalkojen eri asentoja käytetään hyväksi
vaikeutettaessa testiä ja selvitetään, miten testattava pystyy hallitsemaan kehonsa tasapainon
suhteessa tukipintaan.
Kaikessa liikkumisessa ja liikkeissä tarvitaan myös dynaamista tasapainoa. Kävellessä kehon
painopiste siirtyy tukipinnan ulkopuolelle, jolloin ollaan jatkuvasti ikään kuin menettämässä
tasapaino. Erityisen haastavaa tasapainon kannalta on kävely liukkaalla alustalla tai kadulla.
Tällaisessa tilanteessa polvien ja lonkkien pieni koukistaminen aktivoi alaraajojen lihaksia ja kehon painopiste madaltuu helpommin hallittavaksi. Lisäksi koko kehon pitää reagoida nopeasti tasapainon säilyttämiseksi tarvittavilla liikkeillä.
Tasapaino on koko kehon hallintaa. Pystyssä pysymisen ja tasapainon säätely on yleensä tiedostamatonta, koska aistimme välittävät koko ajan automaattisesti tietoa ympäristöstä ja kehosta aivoille. Siksi tasapainon heikkenemiseen vaikuttaa esimerkiksi näköaistin heikkeneminen tai näkökenttää rajoittavat muutokset, jolloin liikkuminen epätasaisella alustalla tai hämärässä voi vaikeuttaa tasapainon hallintaa. Tasapainoelimen ja näköaistin lisäksi jalkapohjan kosketustunto on oleellinen tasapainon hallinnassa. Kehomme lukuisten lihasten yhteispelillä pysymme pystyssä. Korjaamme myös koko ajan asentojamme lihasten avulla ja reagoimme niillä myös tasapainoa vaativissa olosuhteissa. Sen vuoksi niinkin helpossa asennossa kuin seisoma-asennossa on havaittavissa tasapainon ylläpitämisen vuoksi vähäistä kehon huojuntaa, mikä on aivan normaalia. Tasapainon ja kehon painopisteen hallinta on erilaista seisottaessa tukevalla kuin epätasaisella alustalla, puhumattakaan tilanteesta, jossa alusta heiluu kuten liikkuvassa bussissa tai junassa.
Vanhenemiseen liittyy myös keskushermoston liikkeitä säätelevien elinjärjestelmien toiminnan
hidastumista, mikä voi näkyä vaikeutena säilyttää tasapaino. Huojunta on siis normaalia, mutta
tasapainon menettämiseen liittyvät kaatumiset eivät kuitenkaan kuulu normaaliin ikääntymiseen, vaikka yli 70-vuotiailla niitä tapahtuu enemmän – naisilla vielä yleisemmin kuin miehillä.
Marjo Rinne
Terveystieteiden tohtori, fysioterapeutti
Lähteet
Bruijn SM, van Diee ̈n JH.2018 Control of human gait stability throughfoot placement.J. R. Soc.
Interface15:20170816.http://dx.doi.org/10.1098/rsif.2017.0816
Woollacott MH, Tang P-I. Balance control during walking in the older adult: research and its implications.
Phys Ther 1997;77:646-660
Gallamini M, Piastra G, Lucarini S, Porzio D, Ronchi M, Pirino A, Scoppa F, Masiero S, Tognolo L. Revisiting
the Instrumented Romberg Test: Can Today’s Technology Offer a Risk-ofFall Screening Device for Senior
Citizens? An Experience-Based Approach. Life 2021, 11, 161. https://doi.org/10.3390/life11020161
M-048 7/2022