Tasapaino on kyky pitää kehon asento vakaana ja hallittuna, ja se on näkö- ja tuntoaistin sekä sisäkorvan tasapainoelimen toiminnan tulosta. Tasapainon mittaaminen on tästä syystä erittäin tärkeä osa ihmisen toimintakyvyn testaamista. Tasapaino on kyky hallita kehoa eli pitää huojunta mahdollisimman vähäisenä (painopiste linjassa alustan kanssa) siten, että kaikki vastavoimat kumoavat toisensa ja asento pysyy vakaana ja tasapainoisena.

Kehon huojunnan säätely on monien kehon elinten yhteistyön tulosta. Keskushermosto, eli aivot ja selkäydin vastaanottavat tietoa ja säätelevät kehon suuntaa kolmen aistin perusteella. Säätelyyn tarvitaan näkö-, tunto- ja tasapainoaistia. Kehon huojunnan säätelyssä aistien välittämä tieto yhdistyy ja elimistö korjaa virheet vakauttaen kehon asennon aktivoimalla kulloinkin tarvittavat lihakset. Tasapainon arviointi on olennainen osa neurologisia kokeita, koska tasapaino ilmentää keskushermoston toimintaa.

Kun ihminen kokee ulkoisista syistä johtuvan virheen liikkeessä tai toiminta edellyttää useamman kuin yhden tehtävän samanaikaista suorittamista, motorisen järjestelmän säätely on tarpeen. Motorisella koordinaatiolla monisuorittamistilanteissa on merkitystä jokapäiväisessä elämässä, sillä moniin päivittäisiin toimiin kuuluu peräkkäisiä tehtäviä, samanaikaisesti tai rinnakkain. Tarkkaavaisuuden ja kognition rooli on ilmeinen eri tyyppisissä motorisissa toiminnoissa. Ihmisen käyttäytymisestä ja toiminnasta puhuttaessa nämä kaikki tekijät tulisi ottaa huomioon. Silloin olisi helpompi ymmärtää heikentynyttä motorista koordinaatiota eri tilanteissa, esimerkiksi pidettäessä puhelinta kädessä liikuttaessa tai ympäristön rajoitteiden hallinnassa päivittäisessä toiminnassa. Kun ymmärrämme käyttäytymistä ja toimintaa, pystymme diagnosoimaan ja arvioimaan häiriöt varhaisessa vaiheessa sekä toteamaan kyvyn tehdä vaativaa työtä. Myös neurologisten sairauksien lievät ja varhaiset vaiheet, kuten Alzheimerin tauti¹ pystytään toteamaan aikaisessa vaiheessa. On myös huomattu, että lievien traumaperäisten aivovammojen lievät vaiheet voivat näkyä epänormaalina liikkeenä, kun keskushermosto ei toimi oikein eri tasoilla. Mitä varhaisempi diagnoosi, sitä parempi tulos saavutetaan kuntoutuksen ja lääkityksen avulla.

¹ Gras L.Z, Kanaan S.F. ym. (2015b) Balance and gait of adults with very mild Alzheimer disease. J. Geriatr. Phys. Ther. 38:1;p.1-7

Tasapainon arviointiin kuuluu useita eri toimenpiteitä: toiminnallisia, staattisia ja dynaamisia kokeita. Kehon huojunnan kapasiteetin mittaamisessa tai aistijärjestelmien erottelussa on käytettävä useita eri asentoja ja tilanteita: tutkittavan jalat ovat yhdessä tai peräkkäin tai hän seisoo yhdellä jalalla, silmät auki ja kiinni, pehmeällä tai kovalla alustalla. Kokeiden tuloksia voidaan hyödyntää ennustettaessa ja arvioitaessa potilaan kuntoa. Näin saadaan tietoa päätöksenteon perustaksi esimerkiksi huippu-urheilijan suorituskyvystä, henkilön työkyvystä tai arvioitaessa esimerkiksi ikääntymisen tai neurologisten sairauksien vaikutuksia varhaisessa vaiheessa. Tuloksia voidaan käyttää yhdessä tutkimuksessa käytettyjen ratkaisujen ja algoritmien kanssa kuntoutuksessa ja valmennuksessa ihmisen toimintakyvyn tärkeimpien osa-alueiden mittaamiseen. Esimerkiksi aivotärähdyksen seurauksena aistielinten välinen viestintä saattaa häiriintyä ja asennon vakaus kärsiä.

Perinteistä Rombergin koetta käytetään tasapainon arvioinnissa, jossa näköaistin vaikutus tasapainoon voidaan ilmaista Rombergin kokeesta saatavan lukeman perusteella. Rombergin koe tehdään yleensä sekuntikellon ja virheasteikon avulla, mutta samoja koeasentoja (jalat yhdessä, peräkkäin, seisonta yhdellä ja kahdella jalalla) käytetään myös tietokoneavusteisissa tasapainokokeissa. Tietokoneavusteinen tasapainolevy antaa tarkemman ja objektiivisemman mittaustuloksen toimintakyvystä. Rombergin koetta on käytetty ikääntyneiden kaatumisalttiuden kartoittamisessa² ja MS-taudin³ tasapainohäiriöiden tutkimisessa ja siitä on saatu lupaavia tuloksia urheiluperäisten aivotärähdysten mittauksissa¹.

Nyt tasapaino voidaan määritellä liikesarjan tai harjoitusten perusteella, kun anturi on kiinnitetty testattavaan henkilöön. Anturin avulla saadaan tarkkoja mittaustuloksia, joita aiemmin ei ole ollut terveydenhuollon ammattihenkilöiden tai valmentajien käytettävissä. Tulosten avulla toimintakykyä pystytään seuraamaan tarkemmin ja objektiivisemmin kuin ennen.

¹ Howcroft J, Lemaire ED, Kofman J, McIlroy WE. Elderly fall risk prediction using static posturography. Plos One 2017;12(2): e0172398. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0172398

²Huisinga J, Mancini M, Veys C, Spain R, Horak F. (2018) Coherence analysis of trunk and leg acceleration reveals altered postural sway strategy during standing in persons with multiple sclerosis. Hum Mov Sci. Apr;58:330-336. doi: 10.1016/j.humov.2017.12.009.

³Vartiainen M, Holm A, Koskinen S, Hokkanen L. (2017) The feasibility of romberg quotient in assessment of balance after sport concussion. British Journal of Sports Medicine 51(11): A57.3-A58. DOI: 10.1136/bjsports-2016-097270.150